KAVI: Pat Garrett & Billy the Kid (1973)
Reel Lahti

dim. 05/11/2017 de 18h00 à 20h00

Fuseau horaire : Helsinki (GMT+03:00)

Vaahterasali
Aleksanterinkatu 26 B
15140 Lahti
Finland
Kaihoisa elegia katoavalle Villille lännelle ja sen vapaudelle! Karismaattiset näyttelijäsuoritukset ja legendaarinen soundtrack. Aikakautensa tärkeimpiin elokuviin kuuluva länkkäri nyt aidolta filmiltä Lahdessa!!
Kansantalon Vaahterasalissa
Sunnuntaina 5.11. klo 18
Sam Peckinpah: PAT GARRETT & BILLY THE KID (1973)
Kesto 103 min
Liput 5€ tai KAVI-kausikortilla
Lipunmyynti ja kahvio aukeavat Kansantalolla tuntia ennen näytöstä.
T E R V E T U L O A !
***
Sam Peckinpahin Pat Garrett (James Coburn) on ikääntyvä cowboy, jonka New Mexicon karjaparonit palkkaavat sheriffiksi, jotta tämä nitistäisi lain toisella puolella pysyvästi olleen vanhan ystävänsä Billy the Kidin (Kris Kristofferson). Hirttotuomiota putkassa odottava Kid pakenee ja voi ehkä sanoa, että perinteinen entisten ystävien vastakkainasetteludraama voi jahdin muodossa alkaa.
Nuorena aloittanut ja luoteihin kuollut Henry McCarty (1859–1881) pahamaineinen asesankari tappoi väittämän mukaan 21 ihmistä, joista historiantutkimus on voinut vahvistaa yksin hänen kontolleen neljän uhrin verran, mutta isommassa ryhmässä hänen sanotaan olleen Lincolnin piirikunnassa sodan aikana mukana puolessa tusinassa muita tapauksia. Elokuvassa hänet tunnetaan yhdellä käyttämällään nimellä William H. Bonney, muita todennettuja nimiä ovat Henry Antrim ja Kid Antrim sekä pelkkä Kid.
Alkoholiongelmista kärsineen ohjaaja Peckinpahin suorituksen varmistaa ennen muuta näyttelijätyö. Pat Garrettia esittävä James Coburn oli jo kannuksensa ansainnut peittelemättömän karismaattinen näyttelijäkonkari, mutta asesankarin pukuun sonnustautunut Kris Kristofferson sai uralleen potkua loistoroolissa, joka oli hänen ensimmäisiään.
Omaa legendaarista hohtoa elokuvaan luo, tosin enemmän maailman tuntemana hahmona kuin mystisessä pikkuroolissa näyttelijänä, muusikko Bob Dylan jonka elokuvassa esiintyvät laulut julkaistiin omana soundtrackinaan vielä samana vuonna. Dylan palkittiin elokuvamusiikin BAFTA-palkinnolla (ja sai ehdokkuuden myös Oscareihin) ja Kristofferson nappasi kaikkein lupaavimman näyttelijätulokkaan BAFTA-palkinon.
Kulissien takana jatkuvaa taistelua tuotantoyhtiö MGM: kanssa käynyt ohjaaja Peckinpah yritti jopa ottaa nimensä pois elokuvan krediiteistä – siinäkään tosin onnistumatta. Peräti kuuden leikkaajan editoima elokuva otettiin yhtiön haltuun ja teattereihin lykättiin vahvasti lyhennetty versio. Ohjaajan oma versio sai odottaa ilmestymistään aina vuoteen 1988 ja vasta sen jälkeen myös kriittiset arviot kohenivat niin, että sitä pidetään nykyisin aikakautensa tärkeimpiin elokuviin kuuluvana.
– Jari Sedergren 31.3.2017 / kavi.fi
***
Yhteistyössä: Aatetila ry & Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry & Kansallinen audiovisuaalinen instituutti
Source: www.facebook.com